vaan varattu
- ja kuoleman oma

joki tekee päihdetyötään
siltojen alla.

tähdet ne vain tuikkivat

itseään ja toisiaan
ristiin rastiin
eestä ja takaa

yksi ajatteli hetken uraa musiikinopettajana
mutta osasi vain yhden laulun

kaatamia puita.

Polku, puolukoita, pieni

eksyminen.

aina ikkuna

Avaa se.

Päästä pöllö sisään.

siivettömät linnut juoksevat taivaan naarmuja pitkin

ohituskaistoja ei ole

junan penkillä yksijalkaisen miehen

onnellinen pää

II

mietteliäs musta

nukkuva violetti

rampa punainen

istutaan eri asennoissa

matkalla samaan suuntaan

III

vieläkö on villivadelmia?

no on on, sanoo arabian sheikki

IV

on laittanut hiuksensa sellaiseen solmuun

että tarvitaan Mies niitä avaamaan

V

keskityn repimään vanhoja käsikirjoituksia

joita lojuu kotini kappelissa

hyllymetreittäin

VI

epävarma pää nukkuu huonoa unta

hylätyn kirjan välistä pilkottaa

tapetun liskon kieli

VII

aletaan lähestyä Pieksämäkeä

pitäisikö laittaa onnellinen pää

takaisin reppuun

VIII

makeus tulee putouksina kalliolta jonka

päällä neekeriäiti pesee lapsiaan

mutta missä kaikki vanhat

ystävät ovat

IX

hämäsin sorsia

heittämällä veteen

pelkkiä kiviä

X

kysyivät juuri,

kirjoitanko romaania

se olisi tervettä

verrattuna tähän

XI

kannattaako tilanteeseen puuttua

jos tuntuu että

jotain puuttuu

XII

artistin housuista löytyi

historioitsija

jonka taskusta Tampereen yliopiston

pääsykokeen tulokset vuosimallia

Napoleon

siinä maaliskuun ja sen

toisen välissä

asfaltoituna

peltokorvineen

chiliä ja siivet

kuu putoaa äkkiä
viereeni räystäälle
minä näen sen läpi
suuriruhtinaskunnan
ja kahdet häät

oi kuu, kerro minulle ajasta jolloin olit nuori
olitko levoton
niin kuin minä nyt

johon kuu:

nuoruuteni oli
taivaalle jäämiseen verrattava

kardinaalimunaus